Miika Taskinen

Lapin laajat metsät ja tunturit ovat kuuluisia paikkoja Suomessa. Alueen luonto on myös yksi suosituimmista metsästyskohteista koko Suomessa. Rovaniemeläinen Miika Taskinen on yksi Lapin metsästysperinteiden vaalijoista ja erityisesti hänen latvalinnustusosaamisensa on saanut suurta huomiota. Tämä artikkeli esittelee Miika Taskisen taustan, latvalinnustuksen haasteet sekä parhaat vinkit onnistuneeseen metsästykseen.

Miika Taskisen juuret ovat syvällä Rovaniemen kallioperässä, ja Lapin tunturit ovat olleet hänen takapihansa ja metsästysmaansa melkein koko hänen elämänsä ajan. Miika on kolmannen sukupolven metsästäjä, joka on saanut jo nuorena oppia metsästysperinteitä isältään ja isoisältään. Hänen intohimonsa metsästykseen on saanut alkunsa jo varhaisessa iässä. Taskisen erikoisalaa on erityisesti talvella tapahtuva latvalinnustus, joka on yksi haastavimmista metsästyksen muodoista Suomessa ja Pohjoismaissa.

Latvalinnustus on metsästysmuoto, jossa metsästäjä ampuu metsäkanalintuja puiden latvoista. Haastavuus liittyy useisiin ulkoisiin tekijöihin, kuten päivänvalon vähyyteen, pakkaseen ja lumeen. Ampumatilanteet ovat pääsääntöisesti haastavia tai erittäin haastavia, ja adrenaliinin virratessa metsästäjän täytyy keskittyä tarkkaan laukaukseen.

Metsäkanalinnut, kuten metso ja teeri, nukkuvat talvella lumikiepeissä, eli lumeen kaivetussa kolossa. Ruokailemaan linnut nousevat lähimpään puuhun, joka yleensä löytyy avoimilta paikoilta. Avonaisilla paikoilla tykkylumi ei keräänny puihin, joten linnut voivat syödä männyn neulasia. Metsästyskausi on haastavaa aikaa metsäkanalinnuille Suomen talviolosuhteissa. Kun lämpötilat vaihtelevat 20-35 pakkasasteen välillä, on latvalinnuille vaikeaa löytää tarpeeksi energiaa selviytyäkseen.

Metsästäjille talvi on myös haastavaa aikaa, sillä linnut ovat hyvin varovaisia ja valppaita. Avonaisilla paikoilla kertyy lunta enemmän, ja kieppiin on helpompi lentää suoraa, kun tilaa on tarpeeksi ympärillä. Täten harva ja aava maasto luo metsästäjälle haasteen lähestyä lintua huomaamatta. Tämä tekee ampumaetäisyyksistä pitkiä, yleensä 170-250 metriä. Lintuja voi myös olla suurissa parvissa: metsoja voi olla 5-15 samassa parvessa, ja teeriä jopa 20-60 yksilöä. Tämä tarkoittaa sitä, että moni silmäpari havainnoi ympäristöä ja mahdollisia vaaroja.

On tärkeää huomata, että ruudin palamisnopeus hidastuu kylmässä, mikä vaikuttaa luodin lähtönopeuteen ja vaikuttaa suoraan ballistiikkaan. Tämä on testattava etukäteen, jotta tiedät, miten patruuna toimii äärimmäisen kylmissä olosuhteissa. Jotkut voivat kompensoida tätä pitämällä lippaan taskussaan, jossa patruunat ovat olleet lämpimänä kehon lähellä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kun patruunapesä on -25 celsius-astetta ja laitat +25 asteen patruunan lippaaseen, lämpötilaero on yli 50 astetta sillä hetkellä. Patruuna pysyy kuitenkin pesässä useita kymmeniä sekunteja ennen laukaisua, tai jopa minuutin, kun otat hyvän ampuma-asennon. Tiedätkö vielä tarkalleen, mikä ruudin lämpötila on laukaushetkellä ja kuinka paljon luodin lähtönopeus on muuttunut? Suuren lämpötilaeron vuoksi on riski, että luoti huurtuu tai jopa kosteutta tiivistyy piippuun.

Mitä pidempi ampumamatka, sitä suurempi merkitys luodin lähtönopeudella on. Siksi on aina parempi selvittää etukäteen, miten aseesi ja patruunasi toimivat kylmissä ja erittäin kylmissä olosuhteissa.

Kun ammut latvalinnustuksessa, on tärkeää ottaa huomioon kaikki ympärilläsi olevat muuttujat, jotka voivat vaikuttaa laukauksen tarkkuuteen. Etäisyys maaliin, sen koko ja kriittinen osuma-alue ovat tärkeitä tekijöitä, joita sinun on otettava huomioon. Esimerkiksi, jos etäisyys maaliin on 215 metriä ja maali on teerenkokoinen, kriittinen osuma-alue on noin 5 senttimetriä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen liike, jonka teet laukauksen aikana, voi vaikuttaa laukauksen onnistumiseen.

Kun makaat lumessa ja yrität löytää sopivaa ampuma-asentoa, huomaat nopeasti, että ympärilläsi olevat tekijät vaikuttavat siihen, miltä asento tuntuu. Kehosi on rasittunut liikkumisesta ja samalla se jäähtyy nopeasti, mikä voi vaikuttaa ampuma-asentoon ja laukauksen tarkkuuteen. Lisäksi, kun olet hieman hengästynyt ja hikinen, voi olla vaikeaa löytää sopivaa asentoa, joka tuntuu mukavalta ja joka antaa sinulle tarvittavan tuen.

Ainoa tuki, jonka saatat löytää, on ehkä päivän aikana selässäsi kulkenut jäinen reppu. Tämä on täysin erilainen tilanne kuin ampuessa ampumaradalla, jossa lämpötila on yleensä noin +20 astetta ja sinulla on mahdollisuus ampua hiekkasäkin päältä, joka antaa sinulle optimaaliset olosuhteet ampumiseen.

Latvalinnustus on haastavaa, sillä siinä on niin monta muuttujaa, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen. Liikkuminen metsässä ja kehon rasitus vaikuttavat ampuma-asentoon ja laukauksen tarkkuuteen, mutta niin tekevät myös monet muut tekijät, kuten esimerkiksi sääolosuhteet ja maaston muodot.

Parhaat lisävarusteet ja apuvälineet:

• Laadukas aluskerrasto arktisiin olosuhteisiin.
• Laadukkaat katselukiikarit.
• Hyvällä suurennusalueella, valovoimainen, ballistiikkatorni optiikka.
• Rautalanka+teippi, kalustorikkoja varten.
• Hyvin kantavat sukset, joskus lumikenkiä tai lumen määrästä riippuen voi joskus päästä jopa jalan.

Jos olosuhteet ovat haastavat ja lintuja ei näytä löytyvän, on viisasta hidastaa etenemisvauhtia entisestään. Vauhdin tulisi olla noin 400-500 metriä 10-15 minuutissa. Tällä tavalla edetään vain vähän kerrallaan ja kiikaroidaan samoja puita eri kulmista. Tämä strategia auttaa havaitsemaan linnut, jotka saattavat piileskellä puiden oksien suojissa tai metsäsaarekkeiden keskellä.

Esimerkiksi teeri voi ruokailla koivun oksilla keskellä metsäsaareketta, jonka taustalla on kuusia. Tämä tekee linnun havaitsemisesta tietystä kulmasta melkein mahdotonta. Metso puolestaan pystyy hyvin piiloutumaan männyn oksille, miltei koko matkalle, ja taustalla oleva puusto antaa sille erinomaisen suojan.

Näissä tilanteissa kärsivällisyys ja tarkka havainnointi ovat avainasemassa. Kiikarit ovatkin ehdoton varuste latvalinnustajalle, sillä ne auttavat havaitsemaan linnut tarkasti ja tehokkaasti. Lisäksi on tärkeää valita oikea ampuma-asento ja valmistautua huolellisesti ennen laukaisua.

Hyvä kiikaritähtäin valinta on tärkeää, jotta metsästäjä näkee kohdettaan selkeästi ja erottaa sen ympäristöstään. Etulinssin koko on yksi tärkeimmistä tekijöistä kiikaritähtäimen ostoa tehdessä. Suurempi etulinssi takaa paremman valovoiman, mutta tuo samalla myös painoa kiikariin. Omaan käyttöön sopivaksi etulinssiksi voi yleensä valita 50mm linssin, sillä 56mm linssiä tarvitaan lähinnä ääriolosuhteissa.

Optisen laadun merkitys korostuu erityisesti kylmissä olosuhteissa, joissa sumu tai lumisade voi haastaa metsästäjän näkökyvyn. Silloin on tärkeää, että kiikaritähtäimen tai katselukiikareiden optinen laatu on korkea. Laadukkaalla tähtäimellä metsästäjä näkee selvästi, mihin kohtaan lintua tähtää, jolloin saavutetaan laadukas riistalaukaus ja haavakon riski pienenee.

Kun harjoittelet ampumista, tee se samanlaisella kalustolla ja tarvikkeilla, joita käytät myös metsästyksessä. Jos käytät reppua aseen tukemisessa metsästystilanteessa, harjoittele myös radalla repun päältä ampumista. Näin varmistat, että olet valmis metsästystilanteeseen ja osaat käyttää kalustoa oikein eri olosuhteissa.

Latvalinnustuksessa ei yleensä tarvitse ampua yli 300 metrin matkoilta. Pääsääntöisesti metsästäjä pääsee lähemmäksi kohdettaan. Pisimmät matkat ovat yleensä noin 250 metriä, mutta jokainen metsästäjä tuntee oman taitonsa ja tietää, milloin on mahdollista tehdä laadukas riistalaukaus.

On tärkeää testata ja ymmärtää, miten patruunasi toimii eri lämpötiloissa. Tämä vaikuttaa myös ballistiikkatornin säätöihin eri ampumamatkoille. Miikan vinkit kiväärin kohdistamiseen sisältävät kohdistuksen testaamisen eri lämpötiloissa: 0°C, -10°C, -10°C - -20°C ja alle -20°C. Jos lämpötila muuttuu merkittävästi viikon mittaisella metsästysmatkalla, tiedät jo etukäteen, miten luotisi käyttäytyy eri lämpötiloissa. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästystilanteessa ei tarvitse arvailla, ja kaikki tarvittava testaus voidaan tehdä turvallisesti ampumaradalla.

Parhaimmillaan metsästysreissuista jää elinikäisiä muistoja, kuten Miikan yksi unohtumattomimmista:

”Viime vuonna tein metsästysreissun parhaan ystäväni kanssa. Matkamme huippuhetki oli pieni, mutta merkityksellinen tapahtuma. Suuntasimme erämaahan, jossa meitä odotti osittain maan sisään rakennettu kammi. Tarkoituksenamme oli yöpyä siellä kaksi yötä ja käyttää paikkaa tukikohtana metsojen metsästykseen. Alue oli tunnettu metsojen esiintymisestä, mutta sen saavuttaminen oli haastavaa johtuen alueen vaativista maasto-olosuhteista.

Matka alkoi autolla, mutta viimeiset kaksitoista kilometriä jouduimme hiihtämään kammille. Kohde oli erittäin haastavien maastojen takana. Maisema oli pääsääntöisesti kuusikkoista ojakurua, märkää puustosta jänkää, kahden vaaran välissä Rovaniemen pohjoispuolella. Kun saavuimme paikalle, oli hyvin kylmä. Mittarit näyttivät miinus kolmekymmentä astetta, mutta se ei lannistanut meitä. Illalla otimme kuvia revontulista ja mietimme, että aamulla lähdemme metsojen metsästykseen.

Seuraavana aamuna, kun lähdimmekin liikkeelle, lämpötila oli laskenut vieläkin alemmaksi. Olimme valmistautuneet tähän ja puettu talvivarusteet päälle. Kun olimme päässeet noin viisisataa metriä telttamme läheisyydestä, huomasimme metson ruokailemassa lähellä ojakurun reunaa. Annoin ystävälleni luvan ampua, koska olin itse ampunut useamman metson aiemmin.

Ystäväni ampui onnistuneesti ja hänen laukauksensa kaikui yli koko erämaan. Kaiku palasi takaisin vastapuolen vaarasta ja ajoi noin 20 muuta ruokailemassa ollutta metsoa lentoon ja he lensivät horisontin taakse. Kuitenkin iltapäivällä tavoitimme lopulta linnut uudelleen ja onnistuimme saamaan vielä useita metsoja. Tämä kokemus on yksi mieleenpainuvimmista metsästysmatkoistani. Vaikka yksittäinen tapahtuma oli pieni, se oli silti tärkeä osa kokonaisuutta. Metsästysmatka opetti minulle paljon kärsivällisyydestä, sisusta ja ystävyydestä. Se opetti minulle myös arvostamaan erämaan kauneutta ja sen anteliaisuutta meille metsästäjille.”