Kuinka ylläpitää ampumataitoa metsästyskauden ulkopuolella? – Pienoiskiväärillä harjoittelu
Blogi
03.03.2023
Kirjoittaja: Saana Kamula
Pienoiskivääri, tuttavallisesti piekkari, on monen metsästäjän ja ammunnan harrastajan lempilapsi. Yhdelle pienoiskivääri on luotettava jahtiase, toiselle tehoton hernepyssy, kolmas rakentaa piekkarista tarkkuusasetta, kun taas jollekin sillä hyvin ampuminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Varmaa kuitenkin on, että oikein käytettynä pienoiskivääri on todella tehokas ja monipuolinen harjoitteluväline.
Metsästäjän on tärkeä ylläpitää ja kehittää ampumataitoaan erityisesti metsästyskauden ulkopuolella. Myös harjoitteluolosuhteet kevät- ja kesäaikaan ovat hyvät: jahtipäivät eivät vielä täytä kalenteria, ampumaradat ovat hyvin auki ja säät suosivat. Ammunnan säännöllisyyden ja riittävien toistomäärien esteeksi muodostuvat kuitenkin usein aika ja raha. Ampuminen itsessään saatetaan myös kokea joskus henkisesti vaikeaksi esimerkiksi kiväärin kovan rekyylin takia. Pienoiskiväärillä harjoittelu tarjoaa kuitenkin ratkaisun kaikkiin näihin haasteisiin.
Aktiivinen ampumataidon ylläpitäminen vaatii rahallista panostusta myös aseen ja optiikan hankintakustannusten jälkeen. Keskisytytteisten patruunoiden korkean hinnan takia radalla saatetaan käydä ainoastaan tarkistamassa aseen kohdistusta, eikä ampumataidon kehittymiselle riitä resursseja. Pienoiskiväärillä harjoittelun ehdottomasti suurin etu onkin, että patruunat ovat ennen kaikkea edullisia. Niiden saatavuus on myös lähtökohtaisesti todella hyvä. Edullisten patruunoiden takia toistojen määrää on mahdollista kasvattaa runsaasti, ja laukauksia voidaan ampua tarvittaessa huomattavankin paljon, kun harrastuksen kustannus ei ole esteenä. Ratakäyntien määrää voidaan kasvattaa ja harjoittelussa huoletta keskittyä hiomaan esimerkiksi ampumatekniikkaa ja nopeutta.
Pienoiskivääri on tehokas harjoitusväline ainoastaan järkevästi käytettynä. Edullisuus ei tarkoita, että ampumaradalle tulisi mennä räimimään ammuksia tauluun laatikkokaupalla. Harjoittelun laatu ja tarkoituksenmukaisuus ovat aina suuria laukausmääriä tärkeämpiä. Suunnitelmallisuus kehittää ampumataitoa aina syvällisemmin ja kauaskantoisemmin kuin pelkkään määrään keskittyminen. Ennen radalle menoa kannattaa omia tavoitteita ja kehittämisen kohtia miettiä. Millaisia tilanteita metsällä voi tulla vastaan? Kannattaako minun harjoitella esimerkiksi sovelletun tuen käyttöä, nopeaa lataamista tai rauhallista liipaisua? Pienoiskivääristä saa parhaan harjoitustyökalun silloin, kun sitä käyttää järjellä ja tarkoituksellisesti.
Toinen pienoiskiväärin suuri etu liittyy sen harjoittelumukavuutta lisäävään ominaisuuteen: rekyylittömyyteen. Tämä mahdollistaa laadukkaasti ja eristetysti ammunnan eri osa-alueiden harjoittelun, kun alitajunnasta kumpuava rekyylikammo ei pääse aiheuttamaan siihen liittyviä lieveilmiöitä, kuten liipasimen nyppimistä tai liian jäykäksi vetäytyvää vartaloa. Nykyaikaiset pienoiskiväärit ovat ergonomialtaan ja toiminnallisuudeltaan täysin verrattavissa keskisytytteistä patruunaa käyttäviin kivääreihin, joten pienoiskivääreillä voidaankin harjoitella tehokkaasti ja rekyylistä välittämättä muun muassa puristavaa ja hallittua liipaisutekniikkaa, vaihtelevia ja vaikeampia ampuma-asentoja, sekä metsästystilanteita simuloivia, paineistettuja harjoitteita. Kun harjoittelussa yhtälöstä poistetaan jokin häiriötekijä, tässä tapauksessa rekyyli, voidaan muiden opeteltavien osa-alueiden oppimista tehostaa huomattavasti. Rekyylittömyyden takia pienoiskivääri on myös erityisen hyvä harjoitteluväline sekä uusille, aseisiin tottumattomille harrastajille, että lapsille ja nuorille. Sen kanssa voidaan rennosti ja olennaisiin asioihin keskittyen opetella muun muassa turvallista aseenkäsittelyä.
Ajoittain pienoiskiväärit rinnastetaan tehottomiksi hernepyssyiksi - täysin tarpeettomasti. Vaikka ne mielletään tyypillisesti suhteellisen lyhyiden matkojen aseiksi, vaatii niillä tarkkaan ampuminen suoritukseen keskittymistä samalla tavalla kuin isompienkin kiväärien kanssa. Taidot siirtyvät siis hyvin myös muuhun ammuntaan. Pienoiskiväärien patruunoiden lähtönopeudet ovat huomattavasti matalampia, jolloin ampumasuorituksen laadulla, ja erityisesti liipaisun puhtaudella on suuri vaikutus osumatarkkuuteen. Vaikka pienoiskiväärin tehokas kantama on lyhyt, ei tehottomuuden kannata antaa hämätä: taitava ampuja pystyy rataharjoittelussa sopivissa sääolosuhteissa ampumaan pienoiskiväärillä jopa satojen metrien päähän. Pienoiskiväärit ovatkin tärkeä osa muun muassa tarkka-ampujien harjoituskalustoa.
Lyhyen kantaman ja matalampien lähtönopeuksien takia pienoiskivääreillä harjoitteluun löytyy laajasti harrastuspaikkoja. Niillä on mahdollista ampua myös monilla sisäradoilla, mikä on todella suuri etu erityisesti talviaikaan tai tuulisella ja sateisella säällä. Sisäradoilla ampumamatkat ovat lyhyitä, yleensä 25 metriä, mutta keskittyä voi tällöin muun muassa hengitystekniikkaan, liipaisuun, nopeaan lataamiseen tai ampumatuen käyttöön. Osassa ulkoradoista saattaa olla myös ainoastaan pienoiskivääreille sallittuja ratoja. Pienoiskivääri mahdollistaa siis useampien harjoituspaikkojen käytön, jolloin myös harrastuksen matkakustannukset voivat parhaassa tapauksessa pienentyä huomattavasti.
Erityisen suuren hyödyn pienoiskiväärillä harjoittelusta saa, mikäli sen ergonomia on sama kuin metsästyskäytössä olevassa isomman kaliiperin aseessa. Esimerkiksi Tikka T3x ja T1x -kiväärit on suunniteltu vastaamaan hyvin pitkälle toisiaan. Tällöin voidaan harjoitella lähes identtisellä aseella, jossa parhaimmillaan esimerkiksi tukki, hallintalaitteet ja liipaisin ovat samanlaiset kuin metsästyskiväärissä. Parhaaseen lopputulokseen harjoittelussa päästään, kun otetaan huomioon pienoiskiväärin ja kiväärin sekä toisiaan täydentävät, että niitä erottavat ominaisuudet. Käytännön eroavaisuuksia reuna- ja keskisytytteistä patruunaa käyttävien aseiden välille tulee tyypillisesti ensisijaisesti kammen liikkeen, aseen kokonaispainon sekä rekyylin osalta. Kammen liike on pienoiskiväärissä huomattavasti lyhyempi, jolloin latausliike voi jahtitilanteessa jäädä vajaaksi ellei sitä ole kiväärillä harjoitellut. Myös rekyylinhallintaa tulee harjoitella isomman kaliiperin kiväärillä erikseen.
Pienoiskivääri on metsästäjälle erittäin hyvä ja monipuolinen ase sekä taloudellisesta, että käytännöllisestä näkökulmasta. Edullisuus, rekyylittömyys, harrastuspaikkojen hyvä saavutettavuus ja keskisytteisiä patruunoita käyttäviin kivääreihin verrannollinen ergonomia tekevät siitä vakavasti otettavan harjoitteluvälineen. On kuitenkin tärkeä muistaa, että sen käyttökelpoisuus ei rajoitu pelkästään ratakäynteihin, vaan piekkari on myös pienriistan metsästäjän luottoväline. Sopiville etäisyyksille se on tehokas, tarkka ja kevyt jahtiase, joka on varmasti ansainnut paikkansa jokaisen metsästäjän asekaapista.
